Heipsu!
Kaamos on pahimmillaan, räntää sataa ja pimeys vie mehut pienestä ihmisestä. Tänne kuuluu kuitenkin ihan hyvää, kiitos kysymästä. Aloitin teatterilla keväällä ja alkuun tehtävät olivat paljon tapahtumien suunnittelua. Kahvia ja kyniä kului. Nyt syksymmällä on ollut paljon konkreettisempaa tekemistä.
Koko lyseon rakennuksen vallannut Joenzoo oli suuri projekti. Siellä esitimme Elävät taulut. Jouduin mukavuusalueelta pois, kun pääsin lavalle. Vuorosanoja ei ollut, joten laskeutuminen oli helppo sellaiselle, joka on aina lavan takana. Välillä tuntui, että en jaksa enää, kun esityksiä oli 12. Vaan niin ne saatiin kunnialla purkkiin.
Minulle täysin uutta oli lavalla olon lisäksi tekniikka, eli valot. Olen saanut olla TT-Ninja Peikon oppipoikana. Nappeja ja vipstaakeja on noin miljoona ja niitä pitäisi osata painella oikeassa järjestyksessä. Mielenkiinnolla seuraan vierestä kun osaavampi taikoo lamppuihin eri värisiä valoja ja kuvioita.
Erityisesti nyt, pimeimpään kaamosaikaan, on tärkeää, että on mielekästä tekemistä. Sitä teatterilla olo on.
Terveisin:
TT-Ninja Vertti